19.7.2017

Tietoisuusaskelmia – osa 3







19.7.2017 



Runoilen säikeitä tietoisuuden ja sydämen välille armosta. Teen monia mutkia suoraksi, täsmentämällä askeleen tiedostamisen sokeimpaan kohtaan

Armo seuraa ymmärrystä. Se on tiedostamisen mahdollistama avautuminen. Se tekee ehkä kipeää. Aiheuttaa häpeää: Silmien avauduttua tietoisuus voi todella vyöryä ylle.

Uhkaa sydänohjauksesta vastustajanaan tunteva ego, feikin puhjettua, saattaa takertua siihen, mistä saa otteen. Tekee helposti rakkaudesta hallittavan tuotteen, ehdollistaen sen liikkumisen. Sisäiset portinvartijat aktivoituvat. Ennen armoa tukeudutaan mainitsemaani kontrolliin, arvosteluun ja tuomitsemiseen. Torjutaan se, joka uhkaa egon loputtomien määritysten täyttämiä pieniä todellisuuskuplia. Ego ei kulje vapaaehtoisesti vuolemaan tikkuja sormiinsa, kun taas sydän tiedostaa sen kuuluvan työhön.

Kuinka sitten lopettaa egon taakse pakoilu? Mistä löytää armo? Anteeksikin pitäisi pyytää, suoda anteeksi toisille ja itselle.

Teitä tuetaan usein ottamaan vastaan vain se, joka tuntuu hyvältä. Teitä opetetaan välttelemään pelkojanne. Jos jokin ei tue kuplanne värähtelyjä, teette sen tyhjäksi informaatioarvoltaan. Leimaatte ilmentymät hyvän tai pahan, oikean tai väärän, tutun ja turvallisen tai vieraan ja pelottavan kaksinaisilla polariteettileimasimilla. Armoon liittyvä kipu on sidoksissa egorakenteen tiiviyteen ja vastustukseen. Mitä armollisempi, sydämellisempi ja ymmärtäväisempi tahdot olla itsellesi, sitä enemmän vahvistat sitä itsellesi ja muille. Tukkoisuus puhdistuu. Näet ilmentymien todellisia muotoja ja tarkoituksia jakamatta niitä polariteetteihin. Kontrollointi, arvostelu, tuomitseminen, mielen kannanotot ja oikeassa olemisen tarve hiljenevät. Tunnet olevasi vähemmän erillinen, enemmän Luojan osa kokemassa itseään, tietoisuuden kehittyvänä vastuuna, kauttasi.

Armo on lahja. Kaikki puhdistuu anteeksiantamisen ymmärryksellä. Tiukinta vapauttamista on saavuttaa anteeksianto itselleen. Uuden tiedostamisen vastuu avaa siis myös vapautta, ei tuo vain työtä. Tämä vapaus on mielen pois putoavan pienuuden myöntämisen ja armon vastaanottamisen päässä. Sallikaa pelkojenne nousta siivottaviksi. Mieli pestään mestareiden ymmärrykseen.



– Ēl Metatron, riisuva naamioitanne